Olen allerginen koirille, mutta olen koiraihminen! Minulla on ollut neljätoistavuotiaasta asti koira ja sitä ennenkin perheessämme on ollut lähes aina koira tai koiria. Kun poikamme olivat pieniä, jouduimme lopettamaan rakkaan Nonja isovillakoiramme ja se oli kova paikka se. Monet vuodet tämän jälkeen kaipasin koiraa... Kunnes keksin, että jospa koira asuisikin aina ulkona! Siitä innostuneena saimme Ressun, joka oli tuolloin kymmenvuotias vetreä husky. Ressun kanssa lenkkeilimme pari kertaa päivässä ja Ressu oppi  kulkemaan lenkeillä jopa vapaana. Koirakaipuuni väheni... Kunnes viime syksyn (2006) lemmikkimessuilla Myyrmäessä törmäsin kahteen Perun karvattomaan koiraan ja olin myyty.  Mietin kauan rotujen väliltä ja etsin netistä tietoa, eri nakukoiravaihtoehdoista ja siitä se sitten lähti.

Olen pärjännyt hyvin allergisena koiranomistajana, eli oireet eivät ole oleet pahoja ja pääasiallisesti niitä ei ole lainkaan. Aluksi, kun Saaga oli pentu ja nuolaisi syliin otettaessa aina samaa kohtaa kaulassani, siihen tuli herkistynyt kohta, joka välillä reagoi. Nyt kun Saaga on jo lähes yksivuotias, ei oireita ole tullut pitkiin aikoihin ja neiti välillä löytyy aamulla kainalosta ;-). Amerikan karvattoman terrierin ihon saa pidettyä lähes hilseettömänä kylvettämällä ja rasvaamalla koira pari kertaa viikossa ja meillä se käy kätevästi silloin, kun itsekin saunotaan, koska Saaga on oikea saunakoira! 

Ressun kanssa olen pärjännyt myös ihan kivasti. Aluksi, kun rapsutin Ressua paljain käsin kädet alkoivat syyhyämään, mutta olen tainnut siedättyä, koska pitkiin aikoihin ei oireita ole tullut. Kevät-kesällä Ressun karvanlähtöaikaan on jonkin verran oireita harjatessa pojan turkkia, mutta silloin on kyllä myös muita allergeenejä liikkellä...