Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Olen allerginen koirille, mutta olen koiraihminen! Minulla on ollut neljätoistavuotiaasta asti koira ja sitä ennenkin perheessämme on ollut lähes aina koira tai koiria. Kun poikamme olivat pieniä, jouduimme lopettamaan rakkaan Nonja isovillakoiramme ja se oli kova paikka se. Monet vuodet tämän jälkeen kaipasin koiraa. Kunnes keksin, että jospa koira asuisikin aina ulkona! Siitä innostuneena saimme Ressun, joka oli tuolloin kymmenvuotias vetreä husky. Ressun kanssa lenkkeilimme pari kertaa päivässä ja Ressu oppi  kulkemaan lenkeillä jopa vapaana. Koirakaipuuni väheni. Kunnes  syksyn 2006 lemmikkimessuilla Myyrmäessä törmäsin kahteen Perunkarvatokoiraan ja olin myyty.  Mietin kauan rotujen väliltä ja etsin netistä tietoa, eri nakukoiravaihtoehdoista ja siitä se sitten lähti.

Olen pärjännyt hyvin allergisena koiran omistajana, eli oireet eivät ole oleet pahoja ja pääasiallisesti niitä ei ole lainkaan. Aluksi, kun Saaga oli pentu ja nuolaisi syliin otettaessa aina samaa kohtaa kaulassani, siihen tuli herkistynyt kohta, joka välillä reagoi. Myös pientä nuhaa ja nenän tukkoisuutta oli puolisen vuotta Saagan tulon jälkeen. Muusasta ei oireita ensimmäisen pesun jälkeen ole tullut, joten olen ilmeisesti siedättynyt ainakin omille koirillemme.

Amerikankarvatonterrierin ihon saa pidettyä lähes hilseettömänä kylvettämällä ja rasvaamalla koira pari kertaa viikossa ja meillä se käy kätevästi silloin, kun itsekin saunotaan. Nykyisin, kun meillä on ollut nahkiaisia jo usean vuoden, pesukerrat on harventuneet, koska allergiaoireita ei enää tule. Allergisten ja astmaatikkojen tullessa kyläilemään pesen koirat ja toki myös silloin, kun likaantuvat. Kylvetyskerrat ovat vähentyneet muutamaan kertaan vuodessa, mutta tassupyykillä joutunee käymään kelistä riippuen. Meidän nahkikset rakastavat saunomista :)

©2019 amerikankarvatonterrieri Saaga ja Muusa - suntuubi.com